Jacob Fakehih tehtäviin kuului loppuaikoina myös puiden leikkausta.

Jacob Fakeh: Puutarha heijastaa japanilaisten elämää

Työssäoppimisjakso Jinpuussa sai Jacob Fakehin ymmärtämään japanilaisten suhtautumista puutarhaan. ”Japanilaiset työstävät puutarhaansa jatkuvasti koko elämänsä ajan. Se heijastaa heidän elämäänsä. Muut näkevät sinut puutarhasi kautta. Puutarhoissa tulee esille uskonto ja niissä käytetään paljon symboleja. Tietyssä kohdassa pitää olla kivi jne. Kaikilla elementeillä on arvo sinänsä. Ero Suomeen on suuri. Me näemme omenapuun omenien tuottajana ja puutarhan paikkana, jonne mennään rentoutumaan”, hän vertailee.

Erilaisuus houkutteli

Omniassa vuoden viherrakentamista opiskelleelle Jacobille Jinpuu oli ensimmäinen tämän alan työssäoppimispaikka. ”Japani kiehtoi, koska se on kaukana enkä ollut käynyt siellä aiemmin. Olin myös kuullut, että se on täysin erilainen kuin Suomi”, Jacob kertoo.

Hän valmistautui runsaan kahden kuukauden työssäoppimisjaksolle keskustelemalla Japanissa käyneiden tai asuneiden suomalaisten kanssa sekä lueskelemalla oppaita ja sanakirjoja. ”Panostin kieliopintoihin vain kuukauden verran, joten en selviä päivittäisistä asioista japaniksi. Kommunikointi työtovereiden kanssa tapahtui osoittelemalla esineitä ja kohteita sekä poimimalla sanoja sanakirjasta. Yritin myös opetella ulkoa toistensa vastakohtia olevia sanoja kuten suuri, pieni, aikaisemmin, myöhemmin, täällä, tuolla jne.”

Avustavia tehtäviä

Jacob pitää kahden kuukauden jaksoa oppimisen kannalta lyhyenä, koska japanilaisen hierarkian mukaisesti uusi tulokas saa tehdä pitkään vain avustavia tehtäviä. ”Myös ammattiin valmistuneet ihmiset saattavat viettää työpaikalla ensimmäisen vuoden kahvia keittelemällä. Minä olin pääasiassa muiden työntekijöiden taustatukena tai tein vaatimattomia tehtäviä. Haravoin ja kanniskelin tavaroita. Vasta jakson loppupuolella sain parin viikon ajan tehdä jotakin vaativampaa kuten puiden leikkaamista”, Jacob muistelee.

Ammattiosaamisen näytön Jacob joutui kokoamaan pienistä palasista. ”Olimme joka päivä töissä eri kohteessa, joten kokosin pienistä jutuista näyttöpaketin. Rakensin perinteisen bambuseinän ja leikkasin puita. Olosuhteet huomioiden olen kuitenkin näyttöön täysin tyytyväinen”, Jacob toteaa.

Teija Anttila-Koski toivoo yhteistyön laajenevan Jinpuun kanssa.

Työssäoppimisjakson sisältöön vaikutti Jacobin mukaan myös se, että huhti- ja toukokuu ovat Jinpuussa hiljaista aikaa. ”Yrityksessä on kuusi viheralan työntekijää. Useimpina päivinä tämä tiimi meni johonkin kaupungin kohteeseen leikkaamaan puita teiden varsilta tai trimmaamaan kerrostalojen pihoja. Minulle kerrottiin, että heinä- ja elokuussa on paljon enemmän mieluisia töitä kuten puutarhojen rakentamista työntekijöiden itsensä tekemien suunnitelmien pohjalta.”

Japani jäi mysteeriksi

Jacob haluaisi palata Japaniin, jos käytössä olisi enemmän rahaa. ”Nyt vietin lähes koko ajan samassa kaupungissa. Chibassa ei ole mitään mielenkiintoista turisteille, ei edes japanilaisille. Matkaoppaissa sitä ei juuri mainita. Kävin kerran Tokiossa. Olin kuin Liisa Ihmemaassa. Joka kadunkulmassa oli jotakin mielenkiintoista.”

Myös japanilaisten asenne elämään ja työhön kiehtoo Jacobia. ”Japani jäi minulle vielä mysteeriksi. Elämää ja työtä sinänsä pidetään arvossa. Eivät pelkästään hienot hetket ole elämisen arvoisia. Hyvin tehtyä työtä arvostetaan riippumatta siitä, missä asemassa sitä tehdään.”

Työ elämäntapana

Japanilaisten asennoituminen työhön elämäntapana teki vaikutuksen Jacobin opettajaan Teija Anttila-Koskiseen, joka kävi tutustumassa Jinpuuhun toukokuussa. ”Japanilaiset tekevät pitkää 12-14 tunnin päivää ja uppoutuvat työhönsä. Työ näyttää olevan heille elämäntapa, kun taas suomalaiset arvostavat elämässään vapaa-aikaa”, Teija pohtii.

Teija toivoisi suomalaisten omaksuva japanilaisilta positiivista asennetta ja oman työn arvostusta. ”Ilmapiiri Jinpuussa oli rento ja mukava. Oman työn arvostus näkyy mm. siinä, että japanilaiset pyrkivät hyvään kokonaisuuteen, vaikka se edellyttäisi ilmaista lisätyötä. Suomalaisilla on enemmän se asenne, että tehdään vain maksettu työ.”

Suomesta Japaniin Teija veisi tekniikkaa. ”Työvälineet Jinpuussa olivat varsin perinteisiä. Meillä käytetään kehittyneenpää tekniikkaa”, hän vertailee.

Teija toivoo yhteistyön Jinpuun kanssa jatkuvan. ”Oli hienoa kuulla Jacobin työtä ohjanneelta Hiroto Kikuchilta, että Jacob oli suoriutunut tehtävistään ja näytöstään kiitettävästi. Kikuchi olikin valmis ottamaan Suomesta kolme opiskelijaa lisää.”