Sakura and wagashi in the land of rising sun

Tarja Airaksinen oli työssäoppimisjaksolla Yamanashissa. Lue Tarjan elämyksistä:

https://sakuraandwagashiinthelandoftherisingsun.wordpress.com/

Vaikka japanilainen leivontakulttuuri eroaa mielestäni paljon suomalaisesta, eivät asiat olleet täysin uusia minulle. Sopivuuden rajoissa näin uusia raaka-aineita, tekotapoja ja kehityin myös tutuissa asioissa, kuten kakun kreemittämisessä sekä pursottamisessa. Suomalaisia tuotteita testatessamme oli oma ammattitaito koetuksella, kun paikallisista raaka-aineista piti saada samanlainen tuote kuin Suomessa. Mainitaan tässä, että täällä oikeastaan jokainen raaka-aine eroaa jollain tapaa totutuista, esimerkiksi sokeri on… no, hassua!

Opin myös tuotteiden pakkaamisesta ja esillepanosta: täällä esimerkiksi pakataan yksittäisiä keksejä.

Tällaista en odota Suomessa näkeväni, sillä Suomessa leipomotuotteet ovat yleensä käyttötuotteita ja   vain harvoin lahjoja. Täällä taas kenties tuliaiskulttuurin takia keksin antaessa halutaan sen olevan jotain vähän enemmän, joten tuotteiden paketeissa on rusetteja, tarroja ja kauniita kääreitä.

Ja opin ihmisistä ylipäätänsä. Sydämellisestä asiakaspalvelusta; siitä, että ihanuus kääntyy mille kielelle tahansa; suunnattomasta kiitollisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka minut tänne lennättivät.

Näin kirjoittaa Lotta Mallinen blogissaan Kakkuja ja kirsikankukkia. Lue lisää Lotan seikkailuista Kofussa: http://kakkujajakirsikankukkia.blogspot.fi/

Milla Uusitalo seikkaili Yamanashissa keväällä 2016

Viimeinen eli kuudes viikko lähti tänään käyntiin (pelataan aikaeroilla, kun vuorokausi  juuri vaihtui, mutta kaikki lukijat on vielä edellisessä päivässä). Töissä kokeilin jälleen suklaakuvientekoa, tein sokeroituja lehtileivoksia ja pakkasin sekä niitä lehtiä ja muffineja. Päivä tuntui todella lyhyeltä, sillä melkein heti lounaan jälkeen lähdettiin leipomokierrokselle. Ajeltiin Kawaguchikoa ympäri ja mentiin kaikenlaisiin leipomo-myymälöihin ja kahviloihin käymään.

Lue lisää osoitteesta: http://yasaitokajitsu.blogspot.fi/

Azeey Hussein Mahmud kirjoittaa blogissaan:

Minun työharjoitelu alkoi 11.04.2016 Le Louvre leipomossa. Työpaikkani sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Le Louvre leipomo on kolmen sukupolven leipomo. Alkuperäinen leipomo on perustettu Tokiossa ja se muutti Yamanashiin vuonna 1980. Nyt leipomossa työskentelee 7 henkilöä. Isä ja äiti ovat leipomossa, isoisä kuljettaa, isoäiti ja 3 ihania naista ovat keitiössä ja myymällässä. Tuotteet ovat tummat ja vaaleat ruokaleivät, makeat ja suolaiset. Tuotteet viedään ravintoloihin, kahviloihiin, ja Minami-Alps kaupungin pormestarin toimistorakennukseen lounastauolla, tilauksiin ja myös asiakkaat käyvät myymällässä ostamassa. Suurin osa raakka-aineista noin 90% on paikallisia.

Muutama viikkoa leipomossa ollessani Yamanashin sanomalehti tuli haastattelemaan minua.
Artikkeli oli lehdessä japaniksi ja vähän englanniksi. Lehden kuvassa näkyivät kokkiopiskelijat  Mika ja Johanna Rovaniemelta.

http://azeezyinjapan.blogspot.fi/

Jasminin työpaikkana on leipoomo Kinseiken Daigahara. Hän aloitti työssäoppimisen 14.9.2015.

Tiistaina pääsin aamusta kattomaan, että miten ankoa eli punapaputahnaa tehdään. Ensin azukipavut keitettiin ja survottiin ja sen jälkeen tahna makeutettiin hunajalla. Itsehän en ankon mausta niinkään välitä, mutta oli kiva tietää, että miten sitä tehdään. Loppupäivän autoin dorayakien valmistamisessa ja pakkaamisessa. Dorayakien taikinaan tulee sokeria, vehnäjauhoja, kananmunia, hiivaa ja sakea ja sisälle voi laittaa perjaatteessa mitä vaan haluaa. Meilläki on montaa eri laatua noita, on ihan perus pelkkää ankoa sisältävä ja sitten sellassia missä on kermavaahtoa ja esim. kastanjoista tehtyä tahnaa, bataattitahnaa tai sitten siihen kermavaahtoon sekoitetaan tofeeta.’

Lue lisää Jasiminin kokemuksista: https://www.hanako-network.com/wp-login.php